Olin neljän aikaan aamutuimaan ylhäällä, kiersin ja väänsin sängyssä eikä uni tullut. Mulla oli vasta puoli kuuden aikaan kännykän herätyskello soimassa, joten 1,5 tuntia täytyi sinnitellä ennen kellon soittoa. Ennen kuutta mulle tuli mieleen soittaa lossille, koska Pertti oli vielä töissä (oli yövuorossa). Kerroin lossimies Vuoriselle iloisesta yllätyksestä, minkä olin saanut kokea edellisenä päivänä, saman tein tuli murehdittua sitäkin, että saattoi olla viimeinen kerta, kun tämä mun iäkäs sukulaiseni muistaa mua. Kerroin seuranneeni sukulaistani jo pitemmän aikaa, silloin, kun hän oli vielä kotona. Aika hauras hän oli silloinkin, mutta nyt Kukonkalliolla hän on haurastunut entisestään. Mitä sitten, kun aika joskus jättää tästä ihanasta ihmisestä? Silloin vaan täytyy olla onnellinen siitä, että hän on ollut elämässäni mukana.