Ei mun lauantaiaamu ihan näin vauhdikas ole, mutta nyt sattui olemaan aikamoinen vauhti päällä. Sänky tuli petattua tossa puoli kuuden tietämissä, tietsikka ja musiikki laitettua päälle, Neron kanssa juteltua ja häntä siliteltyä, ei ollut yhtään samanlainen kuin Konsta oli uudenvuodenaattona. Kyllä Nero oli iloinen, tänään mun piti vähän houkutella häntä, että saan hänet huoneeseeni morjenstamaan. Pertti vähän naureskeli kertoessani, millainen Nero on... Hänestä oli hauskaa kuunnella mun juttujani rakkaasta kissastani! Minusta oli hauskaa, kun kissani vaan heiluttaa häntäänsä, on kai pikkusen ärsyyntynyt. Oli vaan itellä sellainen fiilis, että ylös täytyy nousta, vaikka olisi voinut nukkua vähän pitempään. Nyt vaan ehtii enemmän, se on mukavaa!