On niin mukava huomata, että pienissä hetkissä asuu suuri onni. Huomasin sen tossa jokin aika sitten, kun olin Tupurin kierroksella. Olin niin iloinen nähtyäni jouluparaatin, yhtäkkiä kesken tekemääni matkaa se kääntyikin ihan toisinpäin. Olin niin pahoilla mielin kuin vain voi  olla, en ymmärtänyt ollenkaan, mistä se johtui. Mutta onneksi sain sitä hiukan selitettyä, oli kyllä hyvä mieli, kun löysin pahalle mielelleni selityksen. Onneksi joku jaksaa kuunnella, Mikko on kyllä ihmeesti jaksanut tän kaiken! Toivottavasti jaksaisimme vielä ensi vuonnakin kuunnella toisiamme ja tehdä toisillemme hyviä päiviä!