Miksi auditoriossa harjoitteleminen tuntui näin hyvältä? Kun ensimmäinen kerta on lähes aina vähän tankkaamista, niin se oli nytkin. Mutta osasin aika hyvin jonkun kohdan, jossain tankkasin enemmän. Mutta miksi sitä nyt viimeisinä kertoina kuskaa tekstejä mukanaan, kun haluaa pikkuhiljaa oppia runot ulkoa? Olen nauttinut monta kertaa tässä lausuntapiirissä, minusta on haikeaa, kun se loppuu. Tuntuu ihan samalta kuin kirjoittajapiirissäkin, tosin se tänkertainen juttu harmittaa vieläkin. Kiitos kaunis kuuluu opettajilleni Liisalle ja Riitalle, jo tässä kohtaa, kun on muutama kerta jäljellä.