Aamulla soitin lossille, juttelin Pertin kanssa. Kerroin, miten hieno aamu oli ollut, kun Nero oli tullut mun kanssa torkkumaan. Hän kehräsi ja samalla venyttelin ja nautiskelin. Keli oli sen verran huono, että paikkuri ei enää kahden jälkeen kulkenut. Runopiiristä oli pakko tulla kävellen kotiin, olisinhan mä tietenkin voinut taksillakin tulla. Kaikkein iloisimmaksi päivän aikana sai se, kun kuulin Pertin äänen puhelimessa, sain kertoa hänelle kaikki hyvät juttuni!