Aamulla ja tässä, blogeja päivittämässä. Kun sitten ajattelee, mitä kaikkea hyvää mulle on tapahtunut, miksi en ole huomannut sitä? Miksi jään aina rypemään siihen, että mulla on Aspergerin oireyhtymä, kun voisin olla tyytyväinen siihen, mitä mulla on. Olenhan mä huomannut kaiken sen hyvän, mitä mussa on, mutta toisaalta, kun on Asperger, se on väkisin se, minkä huomaa. Mutta on se paljon parantunut, hyvä niin. Uusi viikko alkaa ja harrastukset uudelleen loman jälkeen. Voisi olla pahemminkin ton vamman kanssa, minusta on hyvä, kun olen saanut nauttia!