Sunnuntai on ollu viikonlopun paras päivä, ainakin nyt. Iloisin fiiliksin on saanu mennä koko päivän, ilman kissaystävääni Neroa ei olisi onnistunut! Hän on sellainen kollipoika, että oksat pois. Ikinä en voi unohtaa, mitä mulle on tapahtunut viikonlopun aikana, ilman muuta on ollu aika huono viikonloppu, just sen takia, kun jännitti lentopalloa. Ja sit vielä, kun ihmettelin, että  Mikko oli kovin hiljainen, arvelin tietysti, että olisi ollut minusta kiinni. Mutta ei se ollut minusta kiinni... Hyvä niin!