Olin iloinen nähdessäni Leenan, hän jakoi mun kanssani sen arvelun, että Hilkka muisti mua viimeisen kerran. Ajattelin sitä jo keskiviikkona aloittaessani lausuntaharrastukseni, mutta en sanonut sitä kenellekään muulle kuin Annille. Hänellä oli jokin hyvin tärkeä juttu menossa, koska opettaja sanoi, ettei luokkaan saisi tulla. Miksi sitten luokan ovi oli auki, jos sinne ei olisi saanut mennä? Oven olisi pitänyt olla kiinni, etten olisi mennyt sinne. Tänään ajattelen hyvillä mielin torstaista Piivolleyn ottelua, Piivolley voitti sen. Ja siitähän tuli sitten niin hyvä mieli kuin vain voi tulla, hyvä näin!