No sen eilisen sanomisen jäljiltä tietysti, mutta olen nyt sitten yrittänyt unohtaa. Eihän se ihan hetkessä käy, mutta yritys on kova. Aamulla heräsin kyyneleet silmissä ja mietin, miksi aina mulle sanotaan kaikesta. Ihan joka kerta, kun on sanottu jotain, niin se on ollu negatiivista. Minunlaiselleni peruspositiiviselle ihmiselle se negatiivisuus ei oikein sovi. Tutut ihmiset saavat sanoa minulle ihan vapaasti, mutta tää tuli ihan vieraalta ihmiseltä, sellaiselta, jota en varmaan edes ollut nähnyt. Eihän sitä luonnettaan pysty muuttamaan, toi puheliaisuus on osa mua!