Oikea käteni tärisee ihan hervottomana, kun olen kirjoittanut oman nimeni muutamaan kymmeneen joulukorttiin. Arvaa vaan, kuinka käsi väsyy, kun mun kynäotteeni on sellainen aika puristava. Tästä päivästä tuli niin hyvä kuin vain kauppareissupäivästä voi tulla, aattelin kyllä, tuleeko siitä kauppareissusta mitään, kun olen vähän hermoileva. Ei siinä sitten ollu mikään, kun mä hidastin oman vauhtini Mummin tahtiin sopivaksi. Aamulla tulin ensin Vuorikosken Jannen kans kaupungille, jännitin jo siinä kohdassa, miten reissu menee. Vielä enemmän mua jännitti siirtyessäni kieppaamaan Mikon kanssa Tupuriin, oli siinä nenänpää aika valkoisena. Mutta kaikkein mahtavinta oli ilman muuta se, kun mä pääsin uudella autolla, Teijon taksi oli vaihtanut toisen taksinsa. Päivä meni plussalle!