Aamulla lähdin pyöräilemään Halikon kirkkoon, matkan aikana tuli aika reipas sadekuuro. Olin litimärkä päästessäni kirkolle ja laittaessani pyörän parkkiin sinne, minne tavallisesti laitan. Eikä mua muuten mikään harmittanut, mutta se mua harmitti, kun Asperger-persoonani pyrki väkisin näkyviin. Yritän häätää sen taka-alalle, mutta sitten se kuitenkin tulee jostain. Aina siinä sitten joku joutuu sanomaan, tällä kertaa oli Veijo, joka joutui sen tekemään. Laulaminen oli tosi mukavaa, kun sai oikein kanttorin kanssa laulaa. En edes pärjää Jukalle, jos hän tulee Angelniemelle kanttoriksi, vaatii multa tosi paljon harjoittelua, että olen edes samalla tasolla hänen kanssaan. Tullessani kotiin satoi räntää, sitä tuli aika reippaasti. Vuoden 2008 eka jumalanpalvelus, tosi kivaa!