Tiistaina mua potutti, kun mulle tuli pahan mielen puuska just sillä kohtaa, missä sen ei pitänyt tulla. Se tuli sellaisessa kohdassa, kun Mikko sanoi linja-auton edessä tupeksineelle henkilöautolle. Muistin itsekin olleeni samassa tilanteessa vaikka miten monta kertaa kulkiessani isän kanssa kaupungissa. Varmasti siinä oli Mikko ihmeissään,  oli se itsellenikin aikamoinen tilanne. Kun ikinä ei ole tullut sellaisessa kohdassa, että toinen olisi sanonut jotain, mikä ei edes kohdistunut minuun. Keskiviikon runotunnilla ei potuttanut, se oli paljon mukavampaa. Mutta torstaikin oli mahtavaa, nautitaan siitäkin oikein kunnolla. Odotan innolla Tuorlan reissua!